Salvia aiheutti palavan renkaan joka oli U:n muotoinen. Se yritti muodostaa täyden ympyrän mutta yläpää jäi auki. Maton epätasaisuudet tekivät vuoria. En enää odottanut mitään sen jälkeen. LSD:n alussa seinästä venyi uloke ja luulin sitä todeksi. B:n kanssa ihmeteltiin että voi räkä tuo tapahtuu oikeasti. Janne oli silloin jo ns. sisäpuolella ja sen huomasi selvästi. Yritin keventää tunnelmaa piirtämällä ja se kävikin vauhdikkaasti. Janne kommentoi että noissa A:n piirustuksissa on jotain. Minä hölmö tietysti uskoin jotain.
Meininki alkoi olla sen verran intensiivistä että B lähti ulos. Sillä aikaa me ei puhuttu mitään. Koin kuten traaginen tapani on, oman egoni kaiken keskipisteenä. Otin vastuuta tripistä ja yritin pitää sen hyvänä. Keitin teetä ja kun oli aika kaataa se mukiin, en voinut välttää ajatusta että muki on Janne. Mietin että vesi on kyllä kiehuvaa, mutta Jannella näytti olevan muutenkin ultimaalisen rankkaa, niin ei se mitään että minulla oli tälläinen ajatus. Ymmärsin tilanteen mutta toivoin että hölmö ajatus oli vain hölmö ajatus. Kun kaadoin veden, lattialla koko ajan silmät kiinni makaava Janne sai hurjia kouristuksia.
B palasi, vaikka mulle oli vähän epäselvää että se oli ollut poissa.
Teen kaatamisen “kouristukset” on vähän heikko ilmaus. Muistan “Äässss” tyyppisen sihinän Jannen hampaden välistä ja jotain heilumista. Ei jäänyt epäselväksi kylläkään, että toivoni siitä ettei kuuma vesi vaikuttaisi Jannen, oli turha. Miltähän mahtoi tuntua? Janne mainitsi tripin aikana sanan “Se singulariteetti” joka minusta oli hieman pelottavaa. Itse koen tämän singulariteetin, niinkuin se olisi jostain pimeästä avaruudesta löytyvä rajaton potentiaali. Vastaa alkuräjähdystä ja loppulysähdystä ja kaikkea siintä väliltä. Tripeissä singulariteetti tuntuu sille, että sen on se “Yksi totuus” olemassaolosta, ja että se voi hetkellä millä hyvänsä luoda uusia todellisuuksia tai pyyhkiä kaiken olevan pois. Tällä olisi tekemistä hindulaisuuden Shivan kanssa.
En omassa tripissäni käynyt oikein syvällä, kuin sen pienen hetken Salviasta (ainoa kerta kun Salvia on minulla toiminut) ja tripin alkupuolella tavallaan. Olin tietoinen ajasta ja paikasta koko ajan. B:n palaamisen jälkeen minulle tuli jossain vaiheessa äkkiä varmuus, että minun pitää mennä ulos vastaanottamaan laskeutuvia Ufoja. Jälkeenpäin erittäin huvittava ajatus, silloin siihen liittyi hieman pelkoa ja selvä näkemys siitä, että ulos vastaan on mentävä.
Ulos tultuani en löytänyt ufoja, mutta muuten vaan tuntui oleelliselle lähteä vaeltamaan Lahteen. Jokusen kilometrin jälkeen alkoi kusettamaan, ja jostain syystä puskapissi ei kelvannut minulle, lähdin baariin. Portsari katsoi minua hetken vinoon, mutta päätti sitten laskea minut sisään. Koin tämän jonkunlaisena jedivoimana silloin. Vessan peilistä näkyi valtavat pupillit, ja ajattelin että ehkä ovimikko ei tästä syystä halunnut riskejä. Kävin kusella ja lampsin pihalle.
Siinä kävellessä huomasin, että tyttöystäväni soittaa. Otin kännykän kouraan ja vasta siinä vaiheessa siihen syttyi valo ja se alkoi soida. Tämä on toiseksi selvin etiäis kokemus minulla, selvin oli 18-vuotiaana kun koulukaverini kuoli, sain siitä tiedon etukäteen ja soitin Shores in Flamesin sille. No tyttöystäväni kyseli että onko kaikki OK, kun tiesi meidän suunnitelmista. Vastailin että kaikki OK, ei mitään erityistä.
Hieman kummallista on, että vaikka olen surkea suunnistaja, jotenkin osuin suoraan oikeaan paikkaan palatessani kämpälle. Kämpästä on omituisesti sellainen muistikuva, että se olisi ollut niukasti sisustettu ja suurempi kuin muut kämpät niihin aikoihin? Se kämppä mihin Janne meni alunperin oli täynnä koristeita, kuten kaikki sen kämpät, eikä se vissiin edes muuttanut Lahdessa ollessaan.
Takaisin tultuani tunnelma kämpässä oli entistä intensiivisempi, ja WC pönttö oli tosiaan mystisesti hajonnut, jonka syytä en tähän asti tiennyt 🙂 Joku oli varmaan osannut pistää WC:n tulovesihanan umpeen. Arveltiin jo silloin että taloyhtiö varmaan tuon korjaisi ilmatteeksi, opiskelija asunto oli.
Mulla oli tunnelma, että säilyin jokseenkin järjissäni tripin aikana. Mutta sen jälkeen olin kyllä 3kk psykoosissa, joka oli kuitenkin miedompi ja positiivisempi kuin 97-98 psykoosini. Jälkeenpäin ajatellen kun minun psykoosi evoluutio välttämättä olisi mennyt eteenpäin, oli varmaan ihan hyvä että tuli tämmöinen aika optimistinen ja hipahtava puolipsykoosi. Psykoosi loppui sitten taas 31.5-1.6. 2000 trippiin. Joka on hieman omituista, että tulee LSD:stä järkiinsä.
3.3.2000 trippiä ajatellen olemme varmasti onnekkaita, ettei sekavampia asioita tapahtunut, kuin mitä tapahtui 🙂 Että kyllä joku trip sitteri olisi ollut asiaa. Mutta, loppu hyvin kaikki hyvin.
astraalitaso ekstaasi elämäkerta elämänkukka enneunet henkisyys huumeet kannabis kehosta irtautuminen ketamiini kuolema LSD matka MDMA meditaatio meditointi metatron musiikki near death experience paranormaali piirtäminen psykedeelinen psykedeelit päihteet Salvia Salvia Divinorum transsi tutkimus unihalvaus valokuvaus valveunet