Aloin pitää unipäiväkirjaa vuoden 2000 alussa, tarkemmin sanottuna 16. helmikuuta. Unissani toistui hahmo, joka muistutti aikidomestari Morihei Ueshibaa. Olin harrastanut aikidoa lähes 10 vuotta, ala-asteelta lukion loppuun asti. Tämä hahmo sekoittui mielessäni Karate Kid -elokuvasta tuttuun Mister Miyagiin. Kuitenkin hahmo ei ollut läsnä unissani maaliskuun 2000 tapahtuman jälkeen.
Minua kiinnosti selväunien näkeminen ja astraalimatkustaminen, joten aloin pitää unipäiväkirjaa, joka auttaisi minua pysymään valppaana unitilassa. Toisena keinona käytin ympäristön koskettamista, joka oli yksi lukemistani tavoista. Usein vietin hetken makaamassa sängyllä koulun tai kesätöiden jälkeen ja vaivuin unihalvaustilaan. Tällöin tietoisuus fyysisestä kehostani hävisi ja pystyin tutkimaan henkikehoni muotoa ja rajoja suhteessa siihen. Yksi keino kehosta irtautumiseen oli kuvitella pyörivänsä paikoillaan, mutta se aiheutti minulle pahoinvointia. Sen sijaan aloin kuvitella nopeaa värinää vaakatasossa napani ollessa akselina, joka auttoi minua laajentamaan tietoisuuttani ulos kehostani ja tuntemaan painottomuuden.
Tämä osio kattaa kaikki unet ennen tapahtumaa 4. maaliskuuta.
16.2.
1
Olen suuressa talossa. Keitän valtavasti makaronia. Joku muu on siellä minun kanssani.
2
Olen bussissa. Aurinko paistaa vehreällä maaseudulla. Jään bussista pois idyllisessä kylässä, joka laajenee moderniksi kaupungiksi. Kuljen aurinkoista rantatietä auton kyydissä. Kuljettaja puhuu osakkeiden ostamisesta. A ja hänen siskonsa ovat myös kyydissä.
17.2.
Olen aikidomestarin kanssa tavaratalossa. Se on täynnä tavaraa, lattiakin. Minun pitää löytää kiviä, mutta epäilen niiden olemassaoloa. Mies näyttää esineitä ja paljastaa niiden suhteet etsittäviin kiviin, ja esineet häviävät vähän kerrallaan. Kaikki esineet katoavat ja näen kunnioittavan hämmästyksen vallassa kolme kiveä lattialla ja hyllyissä.
Etsimme kiviä käyttämällä epäolennaista etsintämenetelmää.
Uneni etenee dojolle, jossa alkavat mestariharjoitukset. Siellä on myös kuvausryhmä, joka tekee elokuvaa. Dojo venyy laaksoksi, ja minua kohti ratsastetaan hevosella kolme kertaa. Seinien vierustat nousevat vuoristoksi, jossa juoksentelen.
18.2.
1
Luonto ja yleistieto kilpailu tekniikan laitoksella. Kerroksien välissä on temppurata. Paljon ranskalaisia ihmisiä.
2
Kirjoitan uneni tähän muistikirjaan.
20.2.
1
Kuusankoski. Tulen läpinäkyvällä autolla Kouvolan suunnasta ja olen mäen päällä, josta näkee kaupungin. Tie on 5-6 kaistainen ja vaihdan kaistaa väärin ilman vilkkua ja minulle on tunne etten pysty toimimaan vaikka yrittäisin. Aurinko paistaa, on varhaiskesä. Saavun lähemmäs siltaa, joka on yhä enenevissä määrin täynnä ihmisiä ja vähitellen alan kulkemaan kävellen ja autoni häviää. Joki kulkee sillan korkeudella. Väkeä on niin paljon, että kulkeminen hankaloituu. Sillassa kulkee lisäksi putkistoja ja siinä on aukkoja. Käteni osuu erääseen poikaan ja hän lennähtää jokeen ja jää paikalleen. Minulla on tunne, että hän pääsisi ylös itsekin mutta ei tahallaan sitä tee. Kiirehdin pelastamaan pojan vedestä ja saan hänet ylös.
2
Kolme valveunta, kolme paikkaa A & B… Koti Kuusankoskella, parvisänky. Kuoromusiikkia.
21.2.
OOBE (Out of body experience). Harjoittelen liikkumista. Hämärä kuva. Tunnen kihelmöintiä koko ruumiissani. Poistun huoneesen ja ulos maapallon läpi avaruuteen. Kierrän punaisen planeetan.
23.2.
Armeijassa 50-60 -luvulla. Tupsahdan vahingossa mukaan marssimaan. Puutaloja, mukulakivipäällyste, kapeita kujia. Jono polveilee monipuolisesti. Mukana on paljon sotilaita. Kenelläkään ei ole aseita. Vauhti on todella nopea. Pysähdymme. Minulla on ruskeat nahkakengät jalassa. Vieressä oleva tyyppi on huolimaton ja hänen tasapainonsa mitataan käskemällä hänen hyppiä vasemmalla jalalla.
25.2.
Kuuntelen tekno-experimental-reggae -fuusiomusiikkia. Levyssä on koivumetsä kannessa – puita erittäin läheltä kuvattuna.
28.2.
1
Olen tuntemattoman ystäväni kanssa Tähteen ala-asteella. Olemme pukeutuneet pioneeriasuihin ja tehtävämme on julistaa kommunismia. Koputamme erään luokan oveen, mutta emme pääse sisään ja opettaja sanoo meille jotain oven läpi. Viereiseen luokkaan pääsemme. Luokka on iso ja siellä on 40-50 oppilasta ala-asteelta, ylä-asteelta ja tekniikan laitokselta. Kaikki puhuvat. Minulla on kädessäni tikun päässä tähti. Ystäväni aloittaa puheen, mutta kukaan ei kuule häntä. Tuntuu kuin olisin matkustanut ajassa taaksepäin ja olisin minä ala-asteella henkisesti 23-vuotiaana. Sen tajutessani alan tutkimaan ympäristöäni ja paikalla olevia ihmisiä. Välitunti alkaa ja menen ikkunan luo. Katselen kuinka kaikki pelaavat erilaisia pallopelejä ja yritän etsiä itseäni piha-alueelta. On varhaiskesä.
2
Olen laskettelukeskuksessa. Laskettelen rullalaudalla, josta pyörät on poistettu. Se on musta. Rinne ei ole pitkä ja lähden laskemaan, mutta huomaan unohtaneeni kengät jalasta. Alhaalla pysähdyn vauhdikkaasti ja istahdan paikallani. Pyydän ystävääni hakemaan kenkäni ja sukkani. Hän menee ylös ja tuo ne minulle.
3
Olen uimahallissa luvatta. Allas on oheisen kuvan muotoinen. Keskellä on monimutkainen putkijärjestelmä. Uimahalli on tehty entiseen voimalaitokseen.
Uimme sen lauhdevesialtaassa. Altaassa on 18m syvää; on hämärää. Nousemme ylös. Paikalla on muitakin: Olemme kaikki hyvin nuoria. Käynnistämme jonkin prosessin ja altaat alkavat lämmetä. Joku yrittää hallita sitä ja antaa käskyjä. Tasapainoilen itseni kanssa altaiden luona. Minulla on tunne, että kohta kaikki tuhoutuu, mutta tunnen silti oloni turvalliseksi.
Emme tiedä mitä olemme tekemässä eikä sekään minua haittaa. Hetken päästä Rabbe [Tekniikan laitoksen opettaja] saapuu paikalle ja neuvoo meidät lopettamaan prosessin. Tuuletusluukkujen ilmavirtauksen polarisaatio piti vaihtaa.
29.2.
Olen monen tuntemattoman ystävän kanssa ostamassa leluja lelukaupassa. Siellä on enimmäkseen legosarjoja ja kilpailemme niiden monipuolisuudella samassa kaupassa olevien tuttavien kanssa. Ihmettelemme keskenämme sitä kuinka vähän joissain paketeissa on osia hintaan nähden. Astun ulos ja olen jonossa kaarikattoisessa käytävässä monesta kulttuurista peräisin olevan ihmisen kanssa. Käytävä on kivestä tehty ja sen seinillä on julisteita. Kaikki hengailevat rauhallisesti ja vieressäni DJ soittaa rauhallista sekä rajumpaa ja melodista junglea ja drum’nbassia. DJ on nimeltään Fleurius ja mikrofoniin ääntelee efektejä Locks. Menen katsomaan lähemmin neljän levysoittimen settiä ja sekoilen vähän erään soittimen neulan kanssa. Alkaa soimaan biisi, jossa viehkeän pehmeä naisen ääni toistaa “time” hitaasti kauniilla melodisella taustalla. Hetken päästä mukaan tulee rytmi. Keskustelen Fleuriuksen kanssa kuinka vaikeaa neljällä levysoittimella soittaminen on.
1.3.
Olen pienehkössä huoneessa A:n, C:n, D:n ja E:n kanssa. Valo on oranssinkaltainen. Huone on kohtuullisen täynnä erilaista tavaraa. Kuuntelemme Orbitalin musiikkia, joka tuntuu minusta hyvin kylmältä ja ilmoitankin sen kaikille. Alan etsimään CD-levyjen joukosta jotain Steve Roachin levyä, mutta A ehdottaa levyä, jossa on indonesialaista gamelan-musikkia. Laitan sen soimaan ja tällä soittimella tehty mielenkiintoinen musiikki valtaa huoneen. Vetäydyn taaksepäin ja E antaa minulle käteen omistamansa gamelan-soittimen, jota alan heiluttamaan edestakaisin saadakseni aikaan äänen. Soittimesta ottaa kiinni indonesialainen alkuperäisasukas, joka näyttää miten sitä pitää soittaa jotta siitä saisi monipuolisempia rytmejä.
Sitä kuunnellessani olen yhtäkkiä Naukion yläasteen aulan kaltaisessa ravintolassa, jonka kaikki asiakkaat katsovat minua. Hetkeä aiemmin olin ollut meren rannalla hiekkadyyneillä katselemassa veden ampumista suurilla kahdeksanpiippuisilla laitteilla tähän samaan paikkaan, joka tarvitsi vettä. Olin ihmetellyt että eikö vesi höyrysty sitä ammuttaessa? Alan hymyilemään kaikille ja nostan käteni tervehdykseen ja kaikki alkavat taputtamaan ja toivottamaan tervetulleeksi hyvin onnellisen näköisinä. Heidän kasvonsa ovat mysteerisen kauniit ja tummat mustine hiuksineen.
Kävelen pöytien lomitse ovea kohti ja olen äidin, siskoni ja F:n seurassa isossa teollisuusrakennuksen kaltaisessa huoneettomassa ja katottomassa tilassa. Maassa on kiviä siellä täällä ja vanhoja kivisiä kulkuteitä laatoitettuina. F:n kanssa puhutaan englantia. Hän kysyy miten pääsin tänne. Vastaan “By time travel flight. It is for real and it was fantastic”. Olen innostunut. F tuntuu olevan epäuskoinen, mutta en anna sen häiritä minua.
2.3.
1.
Olen violetinsinisessä tunnelissa, jonka geometria vaihtelee yli kolmiulotteisesti. Saavun valtavaan aulaan, jonka tiedostan Kiasma nimiseksi. Kaikki näyttää venyneen vaakasuunnassa ja olen kuin pienosmallissa. Kävelen valtavan lasisen seinän ovista ulos ja olen suurella tasangolla, jonka maa on tehty isoista eri värisistä paloista. Kävelen suuren pyöreän päälle ja tajuan miten siinä voi pomppia, ja alan hyppelehtimään aina vain korkeammalle. Kaikki on kellertävää.
Joku tyttö kulkee ohitseni ja haluan tehdä häneen vaikutuksen tempuillani. Minulla on reppu selässä, jonka kanssa ensin teen pehmeällä pyöreällä palalla kuperkeikkoja, sitten voltteja ja lopulta hypin kymmenien metrien korkeuteen. Jokin poika läheisestä porukasta tulee myös hyppimään mutta hän ei onnistu. Minä huomaan jääneeni ilmaan ja teen sukelluksia maata kohti.
Vaikuttaa kuin minä monistuisin ruumiini irrotessa minusta ja nähdessäni ruumiini ja itseni ulkoapäin. Mystinen mies saapuu paikalle ja laittaa minut tekemään liikkeitä. Näen itseni läpikuultavana olentona. Päässäni tuntuu kuin kymmenet sormenpäät liikkuisivat hieman kallon sisällä päälaella.
2.
Olen koulussa laboratoriossa, jossa esitellään aineen tutkimusta hyvin monenlaisin välinein; robotein, laserein, muun valon ja interferenssimenetelmin. Tila on hyvin värikäs. Rakenteet ovat yhteneväisen sinisiä ja eri laitteet antavat näytöilleen kaikki spektrin värit hyvin kirkkaana energioiden purkautuessa Kävelen kaikkien laitteistojen ja ihmisten seassa hämmästyneenä. Poistun ovesta.
3
Olen moottoripyöräpoliisi ja näen itseni ajamassa maantiellä parini kanssa. Olen samalla kertojanääni aivan kuin dokumentissa. Saavumme varikolle, jossa parini lähtee toisen poliisin kanssa liikenteeseen. Minun on määrä ottaa heidät kiinni ja lähdenkin hetken päästä. Näen kaksi moottoripyörää. Maalaan mainosta lasermainoskylttipainofirmalle (tuhoutui taka-ajossa).
3.3.
Olen suihkussa. Poistun ja yritän pukea runebergin tortun housuikseni. TV:ssä alkaa Star Wars -sarja, ja sen tunnusmusiikki soi.
astraalitaso ekstaasi elämäkerta elämänkukka enneunet henkisyys huumeet kannabis kehosta irtautuminen ketamiini kuolema LSD matka MDMA meditaatio meditointi metatron musiikki near death experience paranormaali piirtäminen psykedeelinen psykedeelit päihteet Salvia Salvia Divinorum transsi tutkimus unihalvaus valokuvaus valveunet