En ole Brahman, Avalotikeshvara tai mikään muu korkeampi olio. En ole koskaan ajatellutkaan olevani sellainen, mutta olen pyrkinyt keinotekoisesti kohottamaan itseäni jollain tavalla. Muokkaamme havaintojamme ja tulkintojamme eri aikoina ja paikoissa käytettävissä olevien kykyjen ja välineiden mukaan. Kaikki saavutukseni ovat tapahtuneet, koska olen ollut avoin uusille asioille ja soveltanut niitä sisimpäni mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Olen oppinut uutta ja säilyttänyt sen, mikä on tuntunut hyvältä. Tämä on kuitenkin joskus johtanut minua harhaan, varsinkin kun omassa maailmassani ei ole ollut sellaisia tekijöitä, jotka olisivat esittäneet minulle kysymyksiä, joita en osaa itseltäni kysyä.
En tietoisesti ajatellut tai oivaltanut missään vaiheessa monivuotista prosessiani, että lopullinen antautuminen tarkoittaa kuolemaa. Ajattelen, että kuolema ei ole loppu vaan osa elämää ja sen jatkuvuutta. Fantasioin joskus kuolemista hukkumalla eli tavalla, jossa ei olisi enää mitään tehtävissä. En koskaan ajatellut näin käyvän, mutta se tarkoittaisi täydellistä antautumista. Yksi mielenrauhaan pyrkimisen motivaationi on ollut, että en tiedä milloin kuolema tulee, ottaisin sen vastaan kaikkina hetkinä rauhallisin ja avoimin mielin ilman pelkoa. Kokemani rakenteen suhteen joku poistuu siitä ja aiheuttaa siihen aaltoilua ja jättää tyhjän osan; jotain jää puuttumaan. Tämän palautuminen tasapainoon vie aikansa. Tämä ajatus tuli mieleeni kokemuksen jälkeen. Lopulta prosessini taitekohta oli juuri se asia, jonka olin kieltänyt tai joka oli minulle sokea piste. Kuolevaisuuteni ja väistämättömän kuolemani hyväksyminen oli minulle tärkein opetus. Jälleen kerran minun oli nöyrryttävä.
Toisaalta antautumisen voi nähdä täydellisenä avuttomuutena ja kyvyttömyytenä ilmaista omaa tahtoa. Kuitenkin tämän tilan on täyttänyt jokin, ja se kuvastaa minua ihmisenä ja olentona tässä maailmankaikkeudessa, tai sitä, miten vuorovaikutan sen kanssa ja miten sitä ilmaisen omalla tavallani. Muutamia vuosia maaliskuun tapahtuman jälkeen päätin, että alan tutkimaan ja toteuttamaan kokemiani asioita johdonmukaisemmin ja vastuullisemmin, jotta oppisin todellisesti olemaan oma itseni.
Kirjoittaessani tätä tekstiä olen löytänyt uutta tietoa, joka auttaa minua ymmärtämään paremmin, mitä minulle tapahtui ja mitä olin intuitiivisesti etsimässä vuosien ajan. Syksyllä 2022 törmäsin CIA:n julkaisuun nimeltä Analysis and Assessment of Gateway Process. Se on alunperin tehty vuonna 1983 ja se on tehty julkiseksi vuonna 2003. Se kertoo Monroe Instituten Gateway Process / Gateway Experience -ohjelmasta. Raportti on melko lennokas ja kirjoittaja käsittelee aihetta oman alansa ulkopuolelta, yhdistäen Gatewayn aikansa tieteellisiin käsityksiin omasta näkökulmastaan. Tällaisista aiheista on erittäin vähän tieteellisiä julkaisuja, ja keskustelu niistä on usein mystifioitunutta. Raporttiin liittyvä kuva kiinnitti huomioni, koska siinä oli samoja piirteitä kuin havaitsemani rakenteessa.
Kiinnostuin julkaisun kautta Gatewaysta ja Monroe Institutesta. Sen perustaja oli Robert Monroe (1915-1995). Haluni järjen yhdistämisestä tällaiseen harjoitukseen yhtyy Monroen samaan ajatukseen. Hän popularisoi termin out-of-body-experience kirjoissaan omista kokemuksistaan 50-luvun loppupuolella. Tekniikka itsessään on varmasti tunnettu jo kaukaisilta ajoilta. Gateway johdattelee kokijan ensin ns. unihalvaustilaan, jossa on tietoisesti läsnä omassa nukkuvassa kehossaan. Kehostaan irtautuminen on myös tunnettu kivunhallintakeino, ja näin eri polut konvergoituvat kohti samaa. Kyseisessä artikkelissa kerrotaan henkilöstä, joka käyttää metallimusiikkia säännöllisen meditaationsa/kipuhypnooninsa apuvälineenä. Tekniikkaa suositteli hänelle erikoispsykologi ja kipututkija. Loputtomasti utelias fyysikko ja nobelisti Richard Feynman, jonka kirjaa kvanttielektrodynamiikastaan suosittelen mikäli valo kiinnostaa, on muistelmissaan kertonut, kuinka hän joskus siirsi huomiopistettä pitkin kehoaan.
Gateway menee tästä eteenpäin, ja kokija johdatellaan kehonsa ulkopuolelle ja siitä eteenpäin niin sanotulle astraalitasolle (Astral plane). Tutustuin tämän löydöksen myötä astraalimatkustuspiireihin ja niissä kokemus ristikkorakenteesta on tuttu. Sitä kutsutaan nimellä astraalitasoksi. Kaikki tämä vahvisti minulle käsitykseni siitä, että kohtasin jotain todellista. Termit astral plane ja out-of-body-experience ovat olleeet minulle tuttuja ennen omia kokemuksiani, ja olen myös saattanut tutustua Monroe Instituten materiaaleihin ainakin pintapuolisesti ennen niitä. Kuitenkin ristikkorakenne oli minulle uusi käsite. Vuonna 1997 julkaistiin elokuva Cube, jossa kuljetaan kuutiolabyrintissä. Tämä elokuva ei tuolloin ollut minulle tuttu. Koska astraalitaso kuitenkin on mahdollinen kaikille ja kokemukseni mukaan se on kaiken ytimessä, siitä varmastikin on paljon viitteitä olemassa. Liittyvätkö kaikki viitteet juuri siihen, on epävarmaa. Kehosta irtautumiseen ainakin hain 90-luvun loppupuolella tietoa netistä, ja sitä ennen tietoa jaettiin levyillä kavereiden kesken. Todennäköisesti asia kiinnitti jo silloin huomiotani omien kokemuksieni vuoksi, ja kirjaston paranormaaleja asioita käsittelevissä kirjoissa näistä on varmasti ollut jotain, koska kyseessä on pitkään ihmiskunnan historiassa tunnettu asia. Se on ollut “aina” olemassa.
Gatewayn kaikki osat löytyvät täältä.
Gateway-tekniikka ja sen ohjelman rakenne ovat mielenkiintoisia. Huomasin toteuttaneeni vuosia intuitiivisesti samankaltaisia asioita henkikehooni samaistumisen polullani, vaikkakaan en niin määrätietoisesti. En ollut tietoinen ohjelman elementeistä tai niihin liittyvistä aiheista, ja tein niitä omalla tavallani. Esimerkiksi binauraalinen ääni on olennainen osa ohjelmaa, sillä sen avulla pyritään stimuloimaan aivoja haluttuun värähtelytilaan. Tältä osin tulin todistaneeksi tekniikoiden toimivuuden, vaikka olenkin kokeillut ääniä enemmän fiiliksen pohjalta. Keskityin enemmän ajattelutapojeni kehittämiseen kohti suprajohtavaa tilaa eli painotonta olemista henkikehossani, vaikka elinkin samalla tavallista arkea ulkoisesti. Seuraamani elämäni lanka on ollut henkikehoni intentioiden kuuntelua. Se on tuntunut minulle helpoimmalta tavalta edetä. En kuitenkaan tiedä, onko sen suhteen ollut minusta riippumattomia vaikutuksia, joista en ole tietoinen.
Kuljettuani vuosia henkisen kehityksen polkua se huipentui astraalitason kokemukseksi, joka tapahtui maaliskuussa 2000 yhdessä ystävieni A:n ja B:n kanssa. Tämä kokemus vastasi hyvin sitä, mitä olin lukenut Gateway-materiaaleissa, joissa kuvataan, kuinka astraalitasolla voi kohdata kuolemanläheisiä kokemuksia. Monroe itse oli niiden yhteydessä havainnut saman näkökentän alalaidalta nousevan valohehkun kuin minä maaliskuussa kokemuksessa, ja se lienee tyypillinen ilmiö astraalitasolle kohotessa. Astraalitaso voi olla monien kulttuurihistoriallisten elementtien ja kokemusten ytimessä.
Vaikka psykedeelit toimivat katalyyttinä kokemukselle ja toivat siihen oman kohinansa, sain varmuuden siitä, että kokemukseni oli todellinen inhimillisen kokemuksen taustalla eikä pelkkä subjektiivinen hallusinaatio. Ymmärsin myös, että tällaisen kokemuksen saavuttamiseen ei tarvitse käyttää päihteitä vaan tarvitaan halua, uteliaisuutta, uskallusta ja kykyä päästää irti. Pidin jo alusta lähtien päihteitä oikopolkuina laiskalle ihmiselle, joka haluaa heti päästä loppuun asti. Pelatessani tietokonepelejä käytin usein myös huijauskoodeja, jotta voisin mennä vain eteenpäin ja välttää tarvittavan työn. Lopulta se työ on kuitenkin tehtävä, jos haluaa oppia itsestään eikä pelkästään mekaniikasta.
Tämä kokemus oli ikään kuin ihailemani löytöretkeilyn kaltainen, mutta siinä ei tarvinnut varsinaisesti liikkua mihinkään. Retki on aina tavoitettavissa missä tahansa ajassa ja paikassa. Riittää, että makaa riippumatossa.
Astraalitason kynnykselle nouseminen selittää tapahtuneen osaltaan, mutta syvempää analyysia en osaa kokemukselle tehdä, koska en tunne symboliikkaa tai psykoanalyysia kuin hyvin perustasolla. Kiinnostava kysymys itselleni on, että miten tällainen rakenne on olemassa ja mikä sitä ylläpitää.
Olin itselleni mystifioinut kokemusta ja nyt opittuani lisää koin häpeää siitä. Pohdin tämän sivuston julkaisemisen perumista, koska kyseessä oli “vain jotain tällaista”, aivan kuin minulta olisi viety pois jotain. Rakenteeseen liittyvä symboliikka johti minua harhaan – tai johdin itseäni harhaan, mutta silti minulla oli vahva tunne kokemuksen aitoudesta. Vahvistus sen totuudellisesta luonteesta tuntui hyvältä. Alusta asti en myöskään pitänyt tätä kokemusta pelkästään omanani. Kuitenkin, olisi ollut jännittävää löytää jotain omaa. Koko prosessin kirjoittaminen auki on selkeyttänyt ja keventänyt sisintäni, ja on aika siirtyä ihmettelystä johdonmukaisempaan toimintaan.
astraalitaso ekstaasi elämäkerta elämänkukka enneunet henkisyys huumeet kannabis kehosta irtautuminen ketamiini kuolema LSD matka MDMA meditaatio meditointi metatron musiikki near death experience paranormaali piirtäminen psykedeelinen psykedeelit päihteet Salvia Salvia Divinorum transsi tutkimus unihalvaus valokuvaus valveunet