Elokuvaa Avaruusseikkailu 2001 voi pitää merkityksellisenä, sillä olin katsonut sitä rituaalinomaisesti joka vuosi noin kymmenen vuoden ajan ennen tätä tapahtumaa. Se lumosi minut esiteininä, kun näin sen televisiosta ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen minun oli pakko palata sen äärelle kerta toisensa jälkeen. Yhteys elokuvaan hiipuisi muutamassa vuodessa tapahtuman jälkeen, mutta olin yhä tiiviisti sidoksissa siihen ja peilasin elämääni ja itseäni uudelleen jokaisella katselukerralla. Elokuva kertoo henkisestä kasvusta ja suuresta loikasta tuntemattomaan, joka toteutetaan uteliaisuuden ja teknologian mahdollistamana luottamuksella ja päättäväisyydellä. Tarinan pääasiallinen antagonistinen voima on ihmisen tiedon ja älyn luomat rajoitteet, jotka on ylitettävä uudelleen syntymistä varten. Vuonna 2007 osallistuin suuren liveroolipelin toteuttamiseen Ruotsissa, ja majoituin sekä pidin äänityöpistettä kellarikerroksessa. Eräänä yönä huomasin pienen portaikon yläpäässä olevan oven, joka oli raollaan samalla tavalla kuin elokuvassa monoliitti tietyssä kohtauksessa. Monoliitin raosta näkyi valoa, mutta sen luokse päästäkseen oli tehtävä uskonhyppy.
Tapahtumakertomus päättyi toiveikkaaseen ajatukseen, että se olisi ohitse. Tämä kokemus kuitenkin avasi pysyvästi jotain minussa. Huomasin tapahtuman jälkeen miten pystyin antautumaan liikkeille tai tunnetilalle aina halutessani, kun rentoutan tietyn osan kehossani. Koen silloin painottomuutta samalla tavalla kuin kehosta irtautumisen aikana. Paikka sijaitsee takaraivossa selkärangan ja pään liitoskohdassa. Selkärangan yläkolmanneksessa tuntuu samanlainen kevyt henkäys kuin orgasmissa. Lisäksi zen-meditaation aikana myöhemmin olen kokenut aaltoiluja selkärangan tyvestä päälaelle. Taolaisen seksuaalienergiaharjoituksen myötä olen saanut tähän myös enemmän tuntumaa, ja siinä kuvaillaan miten pään taaksepäin vieminen parantaa yhteyttä. Samalla tavalla painottomasti läikehtivän veden tapaisena virtauksena pystyin tuntemaan kehoni sisällä asioita Oregonin auringonpimennysfestivaalilla 2017, missä osallistuin pariin aamumeditaatioon, joissa energiaa liikutettiin pitkin kehoa.
Olin epävarma siitä, mitä olin tehnyt tai antanut tehdä itselleni, mutta halusin tietää jotain uutta, ja nyt se oli tapahtunut. Tämä kokemus sai minut vakavoitumaan sen suhteen, mitä oikeastaan haluan elämältäni ja mihin pyrin. Kokemukseni oli kuitenkin osa pidempää jatkumoa: vapautumista täydellisen antautumisen kautta, mikä oli avain henkiseen matkaani. Vuoden 1999 kokemuksella oli suora yhteys maaliskuun 2000 tapahtumaan, joka merkitsi marraskuussa alkaneen uuden vaiheen päättymistä. Tätä en tuolloin vielä tiennyt, vaan olin vielä matkalla kohti tuntematonta täydellisen luottamuksella.
Olin kokenut jotain todella merkityksellistä ja pysyvää, mutta en saanut ohjeita siitä, miten käsitellä sitä. En myöskään paneutunut syvemmin asian tutkimiseen, koska en nähnyt henkisiä yhteisöjä sellaisina, joihin haluaisin kuulua. Koin, että todellisen ymmärryksen tavoittelua ja järjen käyttöä aliarvostettiin näissä yhteisöissä. Kuitenkin järki on olennainen osa henkistä matkaa, koska se täydentää kokemuksen eikä vähennä sen arvoa. Järjen käyttö auttaa pitämään tien kirkkaana ja selkeänä, ja auttaa huomaamaan, jos on eksymässä harhapoluille. Ilman sitä ei ole todellista rehellisyyttä.
Kokemuksen jälkeen opin jotain tanssista. Tuntui kuin minut olisi ladattu täyteen ja enemmänkin, koska pystyin yhdistymään johonkin isompaan virtaukseen, jonka osa tunsin olevani. Pystyin tanssilattialla vapauttamaan liikehdintäni ja huomasin miten liikkeet ennakoivat kokemusteni ja vaistoni pohjalta musiikkia kohoten sen tahdissa tai päätyen monimutkaisen liikesarjan jälkeen musiikin kanssa samaan pisteeseen.
Tunsin tämän kuin veden virtauksena jonkinlaisissa voimakentissä, jotka hakevat kehoni kautta vähiten painavaa tilaa käyttäen mahdollisimman hyvin massan suhteita liikkeissään. Vaikka tanssin tuntikausiakin yhteen menoon niin lopettaessani tuntui kuin en olisi käyttänyt pakotettua fyysistä voimaa. Kädet liikkuvat enemmänkin inertian myötä ja hyvin pienillä suggestioilla johonkin suuntaan, kun voima lähtee jaloista ja lantion alueelta ja kantautuu siitä sormenpäihin asti.
Tanssi ei kuitenkaan rajoitu vain musiikin tahtiin tapahtuvaan liikkeeseen. Se voi olla läsnä missä tahansa ja minkä tahansa kanssa. Kun aloitin tanssin hiljaisuudessa, tunsin pian olevani synkroniassa erilaisten arkisten äänien ja tapahtumien kanssa, havaiten samalla huomaamattomien latauksien ja purkauksien värähtelyjaksoja. Myöhemmin tämä jalostui käsitykseksi siitä miten kaikki on tanssia. Voi ajatella tanssivansa esimerkiksi talojen kanssa – tai muiden kanssa arkisella metroasemalla. Tuntuu kuin jakaisimme kaiken ja kaikkien kanssa salaisen rytmin. Mieleni oli tällä tavalla vilkas keksimään ajatuksia millä poistua arkitodellisuudesta, mutta samalla elää sitä mahdollisimman vaivattomasti.
Tässä vaiheessa on tärkeää huomauttaa, että se en ollut LSD tai mikään muu aine, joka aiheutti kokemukseni – se oli minä, joka antoi sen tapahtua. Vaikka LSD toimi katalyyttinä, olin itse kulkenut kohti tätä hetkeä. Ulkoisen henkioppaan sijaan, ellei sellaisena voisi pitää kaikkia muita ihmisiä, olen seurannut intuitioni johdattamaa tietä. Vaikka LSD resonoi hyvin sisäisen maailmani kanssa ja toimi tehokkaana katalyyttinä, se vahvisti myös tapaani ajatella kielteisiä ajatuksia positiivisiksi ja välttää niitä. LSD vaikutti kuitenkin konkreettisesti mielihyvään liittyvään välittäjäainejärjestelmään, mikä aiheutti hyvän olon tunnetta. Tämä oli yksi takaisinkytkentäketju.
Jonkin ajan kuluttua tapahtuman jälkeen huomasin, että minulla oli vaikeuksia kokea pahaa oloa mistään. Maailma tuntui hieman valoisammalta kuin ennen. Aiemman synkkyyden tilalle tuli lempeys, joka suuntautui itseeni ja muihin, vaikka ihmisenä olemisen vaikeudet saattoivat joskus häiritä sen toteuttamista. En kokenut enää misantropiaa, vaikkakin muulla ihmiskunnalla oli matkassani vielä sivullisen rooli. Edellisessä kappaleessa mainitun takaisinkytkentäketjun lisäksi tähän vaikutti todennäköisesti kokemus jostain ulkopuolisesta, minua suuremmasta voimasta, joka oli tullut minuun läsnä. Kokemus oli siltä osin nöyryyttävä.
Olen ajatellut, että tietoinen toimiminen tarkoittaa asioiden suodattamista kaikkien mahdollisuuksien valtamerestä tai kohinasta. Omaa kehoaan voi ohjata mihin tahansa asentoon ja käyttää sitä mihin tahansa tarkoitukseen. Jokaisella meistä on fyysinen potentiaali, joka mahdollistaa minkä tahansa toiminnan tai ilmaisun – esimerkiksi ilmakehän värähtelyjen avulla, mitä saa aikaiseksi käyttämällä kurkunpäänsä lihaksia ja hengittämällä samalla sopivasti. Kyky tehdä pahaa on puhtaimmillaan perättäinen sarja kehollisia toimintoja, ja kukaan muu ei voi rajoittaa sitä kuin jokainen henkilö itse. Lopulta kyse on siitä, kuinka paljon uskaltaa päästää irti ja mille asioille. Tämä edellyttää valppautta. Heräsin tälle ajatukselle kokemukseni myötä.
Kun laitan kämmeneni yhteen, tunnen erittäin miellyttävän olon, ja päättelin, että tällöin aivojen kämmeniin ja käsiin liittyvät alueet aktivoituvat ja yhdistyvät. Tämä saa minut tuntemaan olevani kokonaisempi. Tämä tunne on erityisen voimakas, kun teen tämän joko unessa tai meditaatiossa, kun olen kehostani irrallaan. Olen pystynyt meditoimaan muutamia kertoja niin, että olen ollut levollisesti nukkuvan itseni yläpuolella ja asettanut käteni ja jalkapohjani yhteen. Tämä luo sanoinkuvaamattoman eheän olotilan.
Yksi tapahtumaan ehkä liittyvä asia on niin sanottu Alien hand syndrome, jonka yhdeksi ilmenemissyyksi kerrotaan mielenkiintoisesti aivopuoliskojen yhteyden katkeaminen. Kokemuksessani hyvin vahvasti havainnoin itseni kahtena puoliskona, ja tämän tuntui avaavan tilan jollekin tulla läsnä minuun oman tahtoni sijaan. Liikehdinnän muoto on kuitenkin hyvin kaukana siitä minkälaisia liikkeitä syndroomaan on liitetty. Pystyin selvästi aistimaan kohdan, jossa antautuin liikkeille. Se tuntui jonkinlaiselta taitekohdalta, jossa hienovaraisesti mentiin selvän rajan yli. Se tuntui kuin jokin kytkeytyisi pois päältä, mutta samaan aikaan ei kuitenkaan, koska tilalle tuli jotain muuta – uusi suunta.
Kokemuksessa saattoi käydä yksi LSD:n liitetty tapahtuma: egon kuolema. Tämä liittyy kertomuksessa kuvailemaani mielen tyhjyyteen. Se ei kuitenkaan ole kokemukseni mukaan kuolema vaan havaintopisteen muuttuminen siten, että näkee egon yhtenä prosessina mikä kiinnittää minut tähän maailmaan. Sanoin joillekin näinä vuosina, että minulla ei ole egoa, mutta se oli väärin sanottu. Oikeammin olisi ollut sanoa, että en ollut se, joka toimii tiedostamatta omasta egostaan ja sen vallassa.
Koin sijaitsevani alitajuntani kynnyksellä, missä näin rajattomuutta ja vihjeen täydellisestä vapaudesta lopullisen antautumisen myötä. Joka tapauksessa ajatukseton mutta täynnä oleva tyhjyys oli minulle lähes kokoaikainen tila. Pyrin poistamaan turbulenssia aiheuttavia tekijöitä virtauksesta, jonka kanava olin. Arkeni oli tämän prosessin hengittämistä. Se huipentuu maaliskuussa 2000.
En erityisesti analysoinut näkemääni kuvastoa. Naishahmo sekä punainen ja vihreä valokehrä jäivät vahvasti mieleeni. Punainen väri voi merkitä intohimoa, energiaa ja vihreä väri luontoa, rauhaa ja harmoniaa. Punaisen ja vihreän sekoittuessa syntyy violetti, ja se voi symboloida transsendenssiä tai korkeampaa tietoisuutta. Tämä voisi olla kuvaavaa, mutta ei kuitenkaan uutta tietoa.
Sen sijaan automaattiliikkeet ja erityisesti niiden muoto olivat kiinnostavia. Kokemus siitä, että näin itseni viipaleina symmetrisessä peilimaailmassa, jossa olin säteittäisesti eri pintojen päällä – en siis niinkään kolmiulotteinen keho – vei kokemuksen uudelle tasolle. Feminiininen elementti sekä geometria toistuvat maaliskuussa 2000, joka monella tavalla viimeistelee tässä lyhyinä väläyksinä näkemiäni ja kokemiani asioita.
Marraskuussa kokemani tapahtuma oli jälkikäteen ajateltuna ennakoiva kokemus, joka avasi kehossani jotain uutta, joka vapautuisi tulevana keväänä.
astraalitaso ekstaasi elämäkerta elämänkukka enneunet henkisyys huumeet kannabis kehosta irtautuminen ketamiini kuolema LSD matka MDMA meditaatio meditointi metatron musiikki near death experience paranormaali piirtäminen psykedeelinen psykedeelit päihteet Salvia Salvia Divinorum transsi tutkimus unihalvaus valokuvaus valveunet