Kuvat on tehty pienehkön vihkon sivuille. Näistä iso osa on tehty kannabiksen vaikutuksen alaisena. Sain siitä silloin eräällä tavalla pelkistynyt mielentila, jota en halunnut häiritä liialla sisällöllä. Koin tuohon aikaan vielä olevani melko pieni. Kuvien kanssa loin samankaltaisessa mielentilassa musiikkikokonaisuudet nimeltään Pinta ja 22. vuosisata, jotka löytyvät osana arkistokokoelmaani: Another Planet. Kuvat ja musiikki on tehty ennen ensimmäistä LSD-kokemustani.
Nämä kuvat on tehty toisen pienehkön vihkon sivuille. Tapani mukaan lähdin liikkeelle jostain viivasta enkä suunnitellut minkälainen kuva siitä lopulta tulisi. Näistä vain 2-3 on tehty pilvessä. Pariisiin lähteminen ajoittui melko pian ensimmäisen LSD-kokemukseni jälkeen.
Alkuperäinen muistiinpano ovat siinä muodossa kuin kirjoitin ne pian tapahtuman jälkeen. Tekstiasua on parannettu. Mukaan on liitetty käsin tekemäni muistiinpanot tapahtuman aikana tai heti sen jälkeen.
Kertomukseen on merkitty tarkentavia huomioita numeroviittein. Ne näkyvät numeroa klikkaamalla.
Alkuperäiset muistiinpanot
Seuraa kertomus tapahtumista niinkuin ne koin ja mitä itse tilanteessa ajattelin, koostettuna abstrakteista merkinnöistäni itse kokemuksen ajalta.
Minulla ei ollut viime viikolla kuin tiistaina koulua ja niinpä päätin viettää taas pienen session matkailuun. Keskiviikkoaamuna alkoi tuntua jo todella hyvältä mutta muistinkin illalla olevan kamerakerhon tapaamiseen ja päätin lykätä session mahdollisesti toiseen päivään.
Illalla tapaamisen jälkeen kävelin kavereideni kanssa kohti keskustaa ja sattuman johdattelemana nousin bussiin, joka ei menisi aivan asuntoni lähelle vaan kauppakeskukseen, josta voisin ostaa jotain syötävää yöksi. Bussissa mietin vielä olisiko mahdollinen ajankohta hyvä, sillä aloitus menisi suhteellisen myöhäiseksi; kello oli jo yli kahdeksan. Hyppäsin bussista pois ja kävin kaupassa ostamassa omenia, kävelin asunnolleni ja söin hieman. Samalla söin neljäsosan lapusta1Tämä tarkoitti enimmillään 150 mikrogrammaa tässä tapauksessa. Kello oli vähän vaille yhdeksän. Keitin teetä ja katoin vähän eväitä sängylleni ja aloin katsomaan 2001:stä. Kaupassa oli olo ollut jo todella hyvä ja nyt elokuvan alkaessa alkoi mieleni järjestyä ja itse elokuva oli todella rauhoittava. Vaikutuksia alkoi tuntumaan vasta yli tunnin-puolentoista päästä, ehkä täydestä vatsastani johtuen.
Elokuvan aikana tapahtui ajatuksissani mukavaa järjestäytymistä, ikäänkuin mieleni olisi selväsi sivutettu eri lokeroihin ja tunsin kokonaisuutta. Lieviä hallusinaatioita alkoi esiintymään, mutta ne hävisivät pian ja tilalle tuli suuri havaintojen selkeys samalla tavalla kuin ajatuksiinikin. Elokuvan päätyttyä piirtelin hieman ja sain aikaiseksi kaikenlaisia kaarevia muotoja. Mustavalolampun valaisemana piirustusarkin hienosyinen rakenne tuli esiin. Samalla kuin piirtelin varsin abstrakteja ja käsitteellisiä kuvioita huomasin samaa mielessänikin.
Aikaisemmin sillä viikolla olin ajatellut piirtää aivojen rakenteesta ja havainnoista jonkinlaisen mallin, ja niin nyt aloin valmistelemaan sitä. Kerron niistä tarkemmin myöhemmin. Huomasin kuitenkin piirtäväni itselleni jonkinlaista karttaa, josta pystyin milloin tahansa seuraamaan missä vaiheessa olin menossa ja asettamaan mielen eri tasot keskinäisiin suhteisiin. Aina kun minusta tuntui levottomalta riitti kun katsoin tätä karttaa ja rauhoituin. Join vettä ja vettä pirskoutui myös kädelleni. Huomasin miten hyvältä kosteus tuntui ja kävin hyvin miellyttävässä suihkussa. Suihkun jälkeen valitsin levyjeni joukosta jotain musiikkia mitä olin joskus tehnyt. Jostain syystä toisenlaisen musiikin kuunteleminen ei miellyttänyt. Toisaalta oman musiikin kuunteluunkin liittyi koko ajan ennakkoaavistuksia, mutta sitten kun se alkoi soimaan niin olo muuttui taas mukavaksi. Kuuntelin musiikkia hetken ja päätin lähteä ulos kävelemään.
Laitoin soittimen taskuun ja kuulokkeet korville ja aloitin kävelyretkeni. Tuntui kuin huone missä olin oli tullut musiikin kautta mukaani ja ulkona oli todella kotoisa olla. Raikas tuuli puhalsi puissa ja järven jään päälle oli kertynyt satunnaisia lumikasaumia, jotka tuulen vaikutuksesta olivat muodostuneet hyvin pehmeäpiirteisiksi saarekkeiksi. Järvi oli rannoilta hyvien ohuessa mosaiikkimaisessa jäässä, jonka päälle vesi työntyi aivan kuin järven normaali pinta olisi leikattu aallonharjoista tasona poikki aallonharjojen matkatessa jään päälle. Kaikkea oli kiva katsella ja tunsin miten kaikki asiat vain tapahtuvat. Aloin palailemaan kohti asuntoani ja tässä vaiheessa huomasin että olin kokoajan kuunnellut musiikkia. Otin kuulokkeet hetkeksi pois korvilta vaihtelun vuoksi ja laitoin ne taas takaisin. Palasin asunnolleni musiikkia kuunnellen ja lopulta oli kuin tämä side olisi vetänyt minut takaisin ja kuuntelin levyn loppuun sisällä. Kello oli nyt jotain kahdentoista ja yhden välillä. Olo oli hieno ja tein joitain lisäyksiä aloittamaani malliin omista ajatuksistani. Minusta alkoi tuntua kuin jotain tapahtuisi kohta, jonkinlainen aavistuksen tapainen.
Nautin toisen neljänneksen joskus yhden aikoihin torstaiaamuna neljä tuntia edellisen jälkeen. Levy loppui ja aloin miettimään seuraavaa. Ensin kuuntelin valaiden laulua sisältävää levyä – teki mieli kuunnella vain luonnollisia ääniä ja tuntui kuin ne olisivat puhuneet minulle. Levyä kuunnellessani kehitin mallia maailmankaikkeuden itseään toistavista rakenteista. Levyn päätyttyä nappasin laatikosta musiikkiani sisältävän levyn, jonka olin nimennyt “vieraita”. Sellaista en halunnut ja nappasin toisen, jolle en ole antanut mitään nimeä. laitoin kuulokkeet päähäni ja laitoin musiikin soimaan. Musiikki mitä tällä levyllä oli keskittyi kokoajan vasemman ja oikean kanavan erotteluun ja oli tehty aiheuttamaan hämäriä aistimuksia psykoakustisesti. Uuden lapun aiheuttamat etukäteisvaikutukset alkoivat ilmetä lievillä hallusinaatioilla, jotka pystyin paikallistamaan kartassani.
Yritin mielikuvituksessani nähdä asioita mutta siitä ei aluksi tullut mitään niinkuin ei aikaisemminkaan tämän kemikaalin vaikutuksessa. Katsoin karttaa ja tajusin missä suhteessa se prosessi on erilainen tähän hallusinatoriseen assosiatiivisuusprosessiin ja yhtäkkiä aloin nähdä kuvia kaikista asioista ja esineistä. Niitä vain tulvahteli mielikuvituksessani. Hyvin käsitteellisiä ja perustavaa laatua olevia asioita liikkui joka suuntaan ja oli kuin olisin katsellut monista lehdistä leikattua valokuvamontaasia. Olin huomannut saman tehdessäni jonkinlaisia muistiinpanoja ajatuksistani. En kyennyt muodostamaan niinkään lauseita vaan vain yksittäisiä sanoja vailla yhteyksiä. Ajatusten piirtäminen oli paljon helpompaa. Tavallaan yhdistin sanoja piirtämälllä niiden välille yhteyksiä. Saavutin visuaalisesti tasapainotilan, joka oli kuin välitila assosiatiivisen havaintojen järkeistämisprosessin ja unenomaisen mielikuvitusprosessin välilllä jossain tyhjässä tilassa.
Ajatusmalleja miettiessäni olin päätynyt muutamaan kysymykseen 1. mistä tulee se tieto, joka ei ole tästä todellisuudesta? 2. kuka on se joka miettii? Tätä on aivan mahdotonta käydä tietoisesti pohtimaan ja niinpä lopetin sen miettimisen, koska sillä tavoin ei päästä sen pidemmälle. 3. mieli oppii tietoa ulkoisesta todellisuudesta ja omasta ruumiista, kehon tieto on jokaiselle henkilökohtaista, sitä ei kukaan tiedä. Unessa ei ole tietoisuutta kehosta, unessa on alitajuinen tiedostaminen aistimuksista ja tietoinen tiedostaminen alitajunnasta. Kuka on tietoinen? 4. tietoisuutta todellisuudesta ja siihen vaikuttamisesta voidaan harjoittaa ja kehittää, kenen toimesta?
Hallusinaatiot alkoivat tulemaan yhä intensiivisemmäksi mutta koska kokoajan tiesin miten ne olivat suhteessa kaikkeen muuhun niin pystyin nauttimaan niistä todella paljon. Minua ei häirinnyt mikään väri eikä asia vaan valokin oli vain aistien virtaa, jota assosiatiivinen funktio yritti kokoajan mallintaa kaikenlaisilla asioilla. Katsoin mattoa ja näin sen kuvioissa maisemia ja kolmiulotteisia tiloja kaiken tasaantuessa suureksi etsinnäksi. Mikään ei ollut pelottavaa eikä mitään muutakaan sillä kaikki ne päällekkäiset elämän aikana rakennetut ajatusmallit ja rakenteet menivät pikkuhiljaa pois päältä ja tavallaan redusoiduin karttojeni kautta edellämainittujen kysymysten kohdalle.
Katsoin myös ruumistani ja tajusin miten tiedän jokaisen sen pisteen sijainnin avaruudessa. Yhtäkkiä näin näyn joka ei enää tullut mistään. Olin tyhjyydessä sinisävyisen energiakentän yläpuolella2Kokemus juuri tästä väristä tulisi toistumaan maaliskuussa 2000. Tämä kenttä jatkui eteenpäin kaareutuen samalla laaksoksi. Kenttä koostui äärettömän monista yksittäisistä pisteistä ja ne kaikki liikkuivat hyvin vähän. Oikealla puolellani oli kirkas valkoinen valokehrä, pyöreä hahmo ja samankaltainen oli vasemmallanikin, mutta jollain lailla niin lähellä että en nähnyt sitä täydellisesti. Lähes heti tämän jälkeen näin ydinräjähdyksen kaikessa kirkkaudessaan ja näin miten sen aiheuttaman energia-aalto pyyhkäisi pois miljoonia ihmisiä ja tunsin miten olin yhtäaikaa ne kaikki ihmiset ja jokainen sen ydinenergian piste.
Näin edessäni tyhjyydessä satoja kirkkaita valkoisia pisteitä ja tunsin miten minä olen ne pisteet mutta kuitenkaan en ole. Istuin sängylleni aloin nähdä muutoksia aistimuksissani, jotka liittyivät suoraan musiikkiin, jota kuuntelin. Näin erilaisia väreilyitä vasemmalla ja oikella puolella sen suhteen miten mieleni käsitteli vasemman ja oikean korvan antaman aisti-informaation yhdeksi moduloituneeksi aaltoääneksi. Yhtäkkiä musiikissa tapahtui täydellinen hajoaminen[mfd]Raita nimeltään Movements kokonaisuudelta Singularity of the Resonant Nothingness[/mfd] ja kadotin kaiken sen käsityskyvyn. Se ei tarjonnut enää minkäänlaista kiinnekohtaa. Nousin lattialle seisomaan ja asetuin tiettyyn kohtaan, koska siinä vain tuntui niin hyvältä olla.
Yhtäkkiä tunsin miten oikea käteni alkoi kohoamaan kuin jonkinlaisen ulkoisen voiman toimesta, aivan kuin joku nostaisi kättäni sitä koskettamatta. Säikähdin aivan järjettömästi, mutta en joutunut paniikkin vaan kyseessä oli enemmänkin eksponentiaalisesti kohonnut ihmetys. Olo kuitenkin rauhoittui heti ja mieleni redusoi ihmettelyprosessin pois. Näin miten erilaisia ajatusrakennelmia tulvahteli esiin kysyen mitä tapahtuu, ja näin miten ne myös katosivat niin halutessani. Pystyin tuntemaan käteni ja kykenin lopettamaan liikkeen mutta heti kun en ajatellut sitä niin se alkoi kohoamaan.3Tämä hienovarainen havaitsijan ja toimijan ero oli vastaava kuin miten sen olin kokenut valveunissa ja kehostapoistumisharjoituksissani. Minun piti olla läsnä olematta läsnä. Olin arjessani vienyt kaikkea toimintaani kohti tällaista tapaa, missä annan asioiden tapahtua, ja olisin samalla lepotilassa. Mielen hiljaisuus ei tuntunut tyhjältä vaan jollain tavalla tarkoituksenmukaiselta. Seisoin paikallani ja huomasin miten vasen käteni alkoi tehdä samaa oikean käteni kanssa. Kummatkin alkoivat symmetrisesti kohoamaan olkapäideni tasolle. Käsien noustessa lähelle olkapäitäni aloin tuntea keskiruumiissani kuin sähköä. Se sai minut keskeltä taittumaan siten, että olisin pudonnut lattialle käsien vielä auttaessa liikettä, jos vain olisin antanut liikkeen jatkua riittävän pitkälle. Tuntui kuin olisin hetken aikaa vain pudonnut painottomana. 4Taipumisella tarkoitetaan seistessä selän kaareutumista taaksepäin, kun kädet ovat nousseet molemmille sivuillensa, ja pään levätessä takakenossa ääriasennossaan. Samalla kaatuminen taaksepäin alkaa. Pysäytin sen kuitenkin aina, kun juuri olisin menettänyt pystyssäpysymisen mahdollisuuden. Näin tapahtui kolme-neljä kertaa.
Mitkään tuntemukset eivät olleet epämiellyttäviä. Istuin sängylle ja otin kuulokkeet pois päästäni ja hiljaisuus tuntui todella hyvältä. Uudenlainen rauha tuli ajatteluuni, joka ei enää ollut ajattelua. Jollain lailla olin saavuttanut hypnoottisen transsitilan jossa olin kaiken ajattelun keskellä mutta silti en ollut siinä. Kuitenkin pystyin koko ajan tarkkailemaan mitä tapahtui. Hetken aikaa mietin, että onko tämä oikea hetki tällaiseen, mutta sitten tajusin ettei ole muitakaan hetkiä sillä jokainen niistä on ainutkertainen tapahtuma.5Tämä ajatus oli jalostumassa kohti maaliskuuta 2000. Asetuin sängylle jalat ristikkäin ja kumpikin käteni asettui vierelleni. Vein kämmenet yhteen ja tunsin jakautuvani kahteen puoliskoon. Käteni alkoivat suorittaa hyvin monimutkaisia, pyöreitä ja luonnonmukaisia liikesarjoja. Tajusin, etteivät ne millään lailla voi vahingoittaa minua.
Liikesarjoissa oli selkeää rytmiikkaa ja ne päättyivät erilaisiin symmetrisiin käden asentoihin joko vieressäni makaamassa tai sitten yhteen vietynä kuin kukannuppu. Kädet kävivät pisteitä lävitse päälaelta alkaen hieman navan alapuolelle suorittaen jokaisen paikan välillä symmetrisiä liikkeitä. Välillä tuntui kuin minut jakaisi keskeltä peili, jonka pintaa raajani peilasivat. 6Tutustun lisää tähän peilipintaan maaliskuussa 2000.
Tunsin nenäni takana pääni sisällä omituisen pulssin joka jatkui tasaisena kokoajan. Tunne joka ei tullut mistään, mutta silti tunsin sen olemassaolon. Istuessa suoritettujen liikkeiden jälkeen mieleni teki nousta ylös. Nyt liikkeet saivat enemmän tilaa ja myös jalkani alkoivat liikkumaan. Aloin kuin tanssia hidastetusti pysyen kokoajan täydellisessä tasapainossa. Aloin nähdä kuvia ihmisistä; väläyksiä toisten ihmisen elämistä ja myös eläimistä. Koin olevani nuo kaikki miehet ja naiset jotka näin. 7Yksi hahmo oli kiinalainen nainen pellolla, ja toinen hahmo oli saksalainen sotilas, joka oli juuri saanut kuolettavan osuman ja putoamassa kohti mutaa jääden muiden jalkoihin. Tämän näin hyvin läheltä hieman hänen päänsä takaa ja vähän ylempää. Aina kun luulin menettäväni tasapainoni raajani asettuivat siten että saavutin uuden tasapainotilan, joka oli täydellisesti kehitetty aikaisemmasta. Saatoin kääntyä täsmälliset 180 astetta ympäri tehden välissä liikesarjan.8Tämä muoto toistuu maaliskuussa 2000 toisella tapaa.
Mieleeni tuli kuvia intialaisista patsaista ja niiden kuvaamista asennoista. Välillä liikkeillä painotettiin vasenta puolta, mutta sitä seurasi oikea puoli samoilla liikkeillä. Jotkin polven alapuolisilla lihaksilla kontrolloidut tai-ji :n omaiset liikkeet olivat todella avartavia. En edes tajunnut omistavani joitain niitä lihaksia, joita näissä liikkeissä läpikäytiin. Tunsin itseni yhä tietoisemmaksi omasta ruumiistani ja tuntui kuin olisin voinut hypätä kattoon – niin kevyeksi tunsin oloni. Fyysisellä maailmalla ei ollut mitään merkitystä. Eräässä vaiheessa makasin lattialla käteni suorittaessa liikkeitään mukaillen sängyn muotoja, jotka olivat niiden liikeradan edessä välittäen sängystä yhtä paljon kuin tyhjästä tilasta. Siirryinkin keskemmälle huonetta ja laitoin myös patjan, jonka päällä oli parempi olla. Liikesarjat päättyivät usein staattiseen tilanteeseen, jossa pieninkin liike sai minut havaitsemaan eron vasemman ja oikean välillä. Olin yhtäaikaa keskellä ja en missään.
Aistini alkoivat liukenemaan toisiinsa. Näin liikesarjojen mukaisia kuviota katossa ja esineiden jälkikuvat olivat sateenkaaren värisiä, aivan kuin kaikki värit olisivat niistä erotettu. Aloin kuulemaan ääntä keskeltä tajuntaani, joka väreili liikkeiden mukaan. Tunsin miten tämä aalto pyyhkäisi lävitseni ja miten se päättyi väristystunteeseen9Väristyksellä tarkoitetaan tässä sellaista mikä välillä tulee, kun selkäpiitä tuntuu kutittavan tai vastaavalla tavalla. Aalto pyyhkäisi kehoni lävitse aina juuresta päälaelle pitkin kehon keskilinjaa. Näitä tuli useita, ja ne rytmittyivät liikesarjoihin. Näin pinnan tässä ‘en missään’, joka värähteli kuin se olisi ollut ääniaaltojen kolmiulotteinen kuvaaja ja hetken päästä raajani suorittivat sen muotoisen liikkeen. Ääni = väri = tunne = liike. Tunsin miten keskellä minua tasapainoaisti pitää minua pystyssä ja saa raajani asentoihin, joissa olen tasapainossa. Piste, joka minua liikuttaa avaruudessa.
Liikkeet alkoivat muuttumaan kiihottaviksi käyden yhä läpi kauniita symmetrisiä liikesarjoja. Aloin nähdä kuvia miehistä ja naisista ja rakastelin kaikkien/itseni kanssa yhtäaikaa, aivan kuin liikesarjat olisi voinut tehdä kumpi tahansa sukupuolesta riippumatta. Liikkeet päättyivät kuitenkin juuri ennen huippukohtaa ja niin halusin itsekin. Kuulin ampiaisten ja kärpästen surinaa eri puolilta huonetta. Jotkin liikkeet päättyivät lattialle hyvin olemassaolemattomaan olotilaan ja lihakset suorittivat lähes huomaamattoman pieniä liikkeitä. Välillä tuntui kuin käteni noustessa ne nousisivatkin vain mielessäni.
Liikkeet alkoivat rauhoittumaan, olin läpikäynyt niitä hieman yli tunnin. Menin katsomaan itseäni peilistä ja näin kasvoillani symmetrisiä kuvioita, jotka vaelsivat ylhäältä alaspäin ja rintakehälläni kulki spiraalin kehiä. Halusin teki katsoa itseäni lähempää silmistä ja toin nenäni kiinni peiliin. Ensin katsoin aivan suoraan eteenpäin siten että vasen ja oikea silmä katsoivat suoraan omiin peilikuviinsa. Aloin tuntea jotain outoa. Sitten aloin harittamaan silmiäni siten että sain muodostettua keskelle yhden silmän ja yhtäkkiä en ollut enää tällä puolella peiliä vaan olin kummallakin puolella tuhansia kertoja. Näin ensin neljä kuvaa sitten kaksi ja lopulta yhden kaiken keskeltä ollen itse se yksi silmä.10Tämä havainto symmetriasta saa jatkoa vuonna 2000. Ulkopuolisesta tarkkailijasta tämä toiminta olisi luultavasti näyttänyt varsin erikoiselta, kun vein silmäni kohti toisiaan kieroon katsomalla ja samalla lähemmäs peiliä. Aivan kuin jokin voima olisi minut vetänyt ja samaan aikaan keskeltä työntänyt minut pois, katsoin itseäni ja tiesin että jokaisella ihmisellä on oma tarkoituksensa ja minullakin on se, mutta kukaan ei tietoisesti sitä tiedä.
Katselin veden valumista viemäriin ja tunsin sen samankaltaisena kuin minun liikkeenikin, vailla mitään voimaa tapahtuvana. Mietin miten eläimet toimisivat vaistojensa varassa samoin tavoin, tiedostamatta mitä tekevät ja tunsin luonnon prosessien tapahtumien olemassaolemattomuuden.
Kun asetuin sängylle selälleni makaamaan näin vasemman silmän näkökentässäni fosforinhohteisen hyvin kauniin naisen kasvot. Kasvojen edessä hän teki kämmenellään siroja liikkeitä samaan aikaan, kun tunsin kuin oikea käteni olisi ne tehnyt. Oikean silmän näkökentässäni näin saman naisen mutta toispuoleisesti peilikuvana vasemmalle ja tunsin vasemmassa kädessäni nämä liikkeet. Vasemmassa silmässä näkyi naisen kasvojen oikea puoli ja oikea käsi hänestä katsottuna, ja oikeassa silmässä kasvojen vasen puoli ja vasen käsi. Katsoin kumpaakin kuvaa yhtäaikaa, mutta silti en keskellä nähnyt yhdistelmää niistä vaan tyhjyyttä 11Silmäni olivat auki ja näin huoneen muuten koko ajan.
Nainen vaihtui pyörivään lieriönkaltaiseen valokehrään, joka vasemmalla oli punainen ja oikealla vihreä. Keskellä näkyi niiden violetti yhdistelmä kolmena erivärisenä kehränä, jotka olivat hakeutuvinaan samaan pisteeseen.12Lieriön kaltaiset valokehrät olivat pystyasennossa. Valo ikäänkuin kiersi juonteina keraamisen kulhon kaltaisen, mutta muuten näkymättömän esineen ympäri muodostaen esineen hahmon. Nyt pääni keskeltä kuuluva ääni oli todella voimallinen. Kuulin äänen erikseen vasemmalta ja oikealta. Näin miehen kasvot ja tunsin miten vasen ja oikea puoliskoni lähtevät erilleen. Tuntui kuin ne olisivat olleet jo ulkona minusta.
Tässä vaiheessa tietoisuuteni tuli ajatus tästä todellisuudesta poistumismahdollisuudesta. Ajatus oli todella houkutteleva ja tunsin suurta mielihyvää, mutta päätin että ei vielä. Yhtäkkiä aloin nähdä kuvia ihmisistä, jotka lensivät ilmassa. Näin miten jossain lämpimän ja vehreän ilmaston maasssa jokin henkilö pyöri ilmassa ja katosi. Tajusin miten aloitusliike jossa olin pudota taakse olisi jatkuessaan vienyt toiseen maailmaan13Maaliskuussa 2000 vien tämän liikkeen loppuun asti. Olin jättänyt sen juuri rajakohtaan kuten seksinkin. Tiedostin miten minun pitää vielä olla olemassa täällä ja miten ehkä liian hätäisiäkin nuo toiset ovat olleet.
Sitten tajusin että näillä aistimuksilla, tässä tilassa, olen minä ja kaikki tuli yhdeksi yhdeksi.14Näillä aistimuksilla, tässä tilassa ja tässä kehossa olen minä – on suggestio mitä käytin myöhemminkin palauttamaan itseni läsnäolevaksi. Kysyin mielessäni pitäisikö minun kertoa tästä kokemuksesta kaikille vai jäisikö se vain omaksi salaisuudekseni ja sain vastauksen: näin oikealla puolellani naisen ja oikea käteni kävi silittämässä päätäni.
Kävin makaamaan sängylle kyljittäin asentoon, joka tuntui hyvin miellyttävältä. Tunsin miten olin neljänä osana kuin kaleidoskooppi. Olin muihin kuviini yhteydessä jalkapohjan, oikean käden, selän ja pään kautta. Tuntui kuin minä en olisi painanut näitä kuvajaisia, vaan jokainen niistä tuki minua. Hetken ajan tämä neljän symmetriä peilautui vielä kahdeksaksi ja näin vieressäni hyvin kapean tason josta näin oman silmäni.15Tämä kokemus saisi jatkoa maaliskuussa 2000. Joka tapauksessa, en tuntenut olevani makuuasennossa, vaan tasapainoisessa pystyasennossa.
Aloin tuntea silmissäni samanlaisia liikkeitä kuin raajoissani. Ensin lihakseni kävivät jonkinlaisen kamppailun luomien väristessä holtittomasti kiinni ja auki, mutta löysin välitilan, jossa silmäni lakkasivat olemasta fyysisesti. Tunsin miten kummankin silmän lihakset tekivät kuin ympyräliikkeitä eri suuntiin silmien itse liikkumatta. Tunsin myös silmien takana symmetrisiä lihasväreilyitä. Löytäessäni täydellisen tasapainon katseessani tuntui todella levolliselta ja hain sen kohdan muutamia kertoja uudestaan. Hetken päästä katsoin kelloa ja se oli yhdeksän. Tuntui kuin olisin nukkunut todella syvää unta, mutta tiesin etten ollut. Olin käynyt sängylle seitsemältä aamulla.
Nousin virkeänä ja tuntui todella hyvältä olla luonnollisen oloinen ja hienhajuinen, enkä käynytkään suihkussa heti. Koko maailma tuntui todella miellyttävältä. En havainnut liikkeitä tekevää pyrkimystä, mutta tunsin olevani hypervirkeässä olotilassa ja vieläkin varsin voimakkaasti LSD:n vaikutuksen alaisena. Teki kovasti mieli tehdä musiikkia, ja se tuntui kuin olisin unessa sitä tehnyt. Nenäni takana tuntuva sähköinen pulssi voimistui ja tuntui miellyttävältä.
Söin kaurapuuroa ja virkistyin lisää. Näin miten ajatusrakennelmat alkoivat kokoontumaan sitä mukaa kun asioita piti käsitellä. Huomasin miten ensin liikuin hätäisesti, mutta tajusin miten se oli tavallaan vain samanlainen rakenne. Hidastin ja rauhoituin. Toimiminen tuntui todella mielenkiintoiselta. Erotin selkeästi vasemman ja oikean puoleni ja syödessä havaitsin kummankin käteni selkeästi eriytyneet tehtävät. Vasen piteli paikallaan kun oikea toimi.16Tämä ei ollut yksinkertainen toteamus vaan olin kahtena erillisenä puolena, joiden toimintaa kykenin havainnoimaan Kaikki liikkeet olivat todella voimaa viemättömiä ja jokainen tapahtui sulavasti. Yhtäkkiä täysin minut yllättäen kaverini soitti puoli yhdentoista aikoihin ja pyysi ottamaan valokuvia kanssaan. Suostuin saman tien.
Puhuessani ääneni oli todella matala ja tasaisen vivahteikas vailla ylimääräisiä heilahteluja. Luulin että kurkussani olisi vain limaa mutta ei ollut. Valokuvaaminen oli hyvä idea. Pääsin tavallaan kuvaamaan todellisuutta ja etsimään siitä asioita. Samalla pääsisin kaupunkiin, jossa olikin yllättävän paljon ihmisiä. Täydellinen tutustuminen maailmaan siis. Kävin suihkussa, otin kameran mukaan ja lähdin matkaan.
Hetken päästä minun oli varmistettava etten ollut vain astraaliprojektio. Tunsin itseni näkymättömäksi. Oli mukavan kirpeä ja raikas sää. Kävelin keskustaan ja minua hymyilytti aina, kun sain suuni lihakset olemassaolemattomuuteen. Se tuntui niin hassulta, että alkoi naurattamaan. Olo oli kevyt ja oli helppo liikkua. Katselin ihmisiä nähden heidät aivan kuin kaikkien päässä olisi ollut piste, joka veti muuta ruumista eteenpäin.
Maassa lumen seassa olevat kivet näyttivät leijailevan avaruudessa kuin tähtitaivas olisi muutettu negatiiviksi. Ne menivät ohitseni kuin tähdet valonnopeudella ja tämä symmetria ohjautui yhteen tiettyyn kiveen, joka näytti vetävän kuin suppilo nämä symmetriaviivat itseensä. Katsoin kiveä liikkeessä ja se näytti aivan kasvoilta. jätin kiven siihen missä se olikin.17Tämä, että en nostanut sitä kiveä mukaani, jäi harmittamaan minua. En kuitenkaan kehdannut palata takaisin etsimään sitä.
Muistin omaksi riemukseni miten joskus ala-asteella minut oli hypnotisoinut eräs luokkatoverini. Suostuin hänen kohteekseen ja asetuin selkä kevyesti seinää vasten kädet sivuillani. Toimintaa seurasi varsin suuri joukkio. Vaivuin helposti hypnoosiin ja tunsin miten kumpikin käteni alkoi nousta. Ilmeisesti nukahdin sillä heräsin toisen kaverini huhuiluihin. Avasin silmäni enkä nähnyt edessäni enää ketään. Olin nukkunut ilmeisesti pienen hetken ja porukka oli sillä aikaa hajonnut ympäriinsä. Muistin kuitenkin miten käsien liike oli sillloin tuntunut samalta kuin nyt, ja miten hypnotisoijani ei koskaan varsinaisesti minua ollut herättänyt.
Lähellä keskustaa pienen lammen rannalla alkoi oikea käteni osoittaa merkkejä liikkumisesta. Hillitsin sitä kuitenkin ajatellen muita ihmisiä ympärilläni. Myös jalkani tuntuivat haluavat mennä jonnekin. Selkeästi tunsin painetta niissä.
Saavuinkin sorsaparven luokse. Mitä lähemmäs sorsat tulivat sitä enemmän jaloissani tuntui kuin ne olisivat kohdanneet jonkinlaisen kentän, jonka voimakkuus oli suhtessa sorsien läheisyyteen. Pystyin selvästi tuntemaan kohdan, jossa sorsia kohti tuntuva tuntemus oli tasapainossa niitä poispäin vievän tuntemuksen kanssa. Kaupungilla minusta tuntui kuin olisin koko ajan nousemassa lentoon.
Kuvatessamme kaverini, jolle en kertonut kokemuksestani, valitti hetkellisesti kipua oikealla puolellaan lantiossa sillä puolella, jossa minä olin. Minut valtasi outo tunne ja käteni liikahti huomaamattomasti ja kaverini sanoi ‘tai ei, en tiedä, ei se ollutkaan mitään’. Kuvasimme kaikenlaista ja kävimme myös kehittämässä kuvaamamme filmit koulun labrassa. Olin vieläkin matkalla ja pupillini olivat todella laajat. Erkanimme joskus viiden jälkeen ja palasin takaisin asunnolleni. Katsoin Akira Kurosawan elokuvan Seitsemän samuraita. Jälleen elokuva oli oiva tapa jäsentää ajatuksia. Niin monella tapaa jokaisen elokuvan voi nähdä.18Tarkoitan tällä miten voi yhtäaikaa seurata elokuvan tarinaa uppoutuen siihen, ajatella miten se on tehty, miten jokainen tekoon osallistunut on tehnyt osansa, millä tavalla se mahdollisesti peilaa aikaansa…
Hädin tuskin jaksoin katsoa elokuvan loppuun ja kävin nukkumaan puoli yhdeksän aikoihin ja nukuin aamu yhdeksään.
Valokuvia tuolta päivältä
Kävin viikonloppuna Kuusankoskella ja huomasin miten pystyin asettautumalla tiettyihin liikesarjojen loppuasentoihin käynnistämään niitä kevyellä tavalla uudestaan, aivan kuin se olisi enemmän tietoista. Jostain syystä oikea käteni toimi vieläkin epäsymmetrisesti ja yksikseen. Sunnuntai-iltana Lahdessa vein kämmenet yhteen ja käynnistyi symmetrinen liikesarja, jonka jälkeen minulle tuli olo kuin se olisi nyt ohitse.
Tapahtumien kulku
Varsinainen kertomus on varsin tarkka kuvaus tapahtumien kulusta. Ulkopuolinen havaitsija olisi luultavasti ajatellut jonkin ottaneen minut valtaansa, ja siltä se myös tuntui. Kaikki liikkeeni olivat varmasti vähemmän kauniita kuin miten ne mielessäni ajattelin, mutta itse kokemuksen aikana mietin myös kehoni inertiaa ja painoa ja miten se toteuttaa liikkeitä, ja koin sitä kohtaan suurta myötätuntoa.
Tämä tarkoitti enimmillään 150 mikrogrammaa tässä tapauksessa.
2
Kokemus juuri tästä väristä tulisi toistumaan maaliskuussa 2000.
3
Tämä hienovarainen havaitsijan ja toimijan ero oli vastaava kuin miten sen olin kokenut valveunissa ja kehostapoistumisharjoituksissani. Minun piti olla läsnä olematta läsnä. Olin arjessani vienyt kaikkea toimintaani kohti tällaista tapaa, missä annan asioiden tapahtua, ja olisin samalla lepotilassa. Mielen hiljaisuus ei tuntunut tyhjältä vaan jollain tavalla tarkoituksenmukaiselta.
4
Taipumisella tarkoitetaan seistessä selän kaareutumista taaksepäin, kun kädet ovat nousseet molemmille sivuillensa, ja pään levätessä takakenossa ääriasennossaan. Samalla kaatuminen taaksepäin alkaa.
5
Tämä ajatus oli jalostumassa kohti maaliskuuta 2000.
6
Tutustun lisää tähän peilipintaan maaliskuussa 2000.
7
Yksi hahmo oli kiinalainen nainen pellolla, ja toinen hahmo oli saksalainen sotilas, joka oli juuri saanut kuolettavan osuman ja putoamassa kohti mutaa jääden muiden jalkoihin. Tämän näin hyvin läheltä hieman hänen päänsä takaa ja vähän ylempää.
8
Tämä muoto toistuu maaliskuussa 2000 toisella tapaa.
9
Väristyksellä tarkoitetaan tässä sellaista mikä välillä tulee, kun selkäpiitä tuntuu kutittavan tai vastaavalla tavalla. Aalto pyyhkäisi kehoni lävitse aina juuresta päälaelle pitkin kehon keskilinjaa. Näitä tuli useita, ja ne rytmittyivät liikesarjoihin.
10
Tämä havainto symmetriasta saa jatkoa vuonna 2000. Ulkopuolisesta tarkkailijasta tämä toiminta olisi luultavasti näyttänyt varsin erikoiselta, kun vein silmäni kohti toisiaan kieroon katsomalla ja samalla lähemmäs peiliä.
11
Silmäni olivat auki ja näin huoneen muuten koko ajan.
12
Lieriön kaltaiset valokehrät olivat pystyasennossa. Valo ikäänkuin kiersi juonteina keraamisen kulhon kaltaisen, mutta muuten näkymättömän esineen ympäri muodostaen esineen hahmon.
13
Maaliskuussa 2000 vien tämän liikkeen loppuun asti.
14
Näillä aistimuksilla, tässä tilassa ja tässä kehossa olen minä – on suggestio mitä käytin myöhemminkin palauttamaan itseni läsnäolevaksi.
15
Tämä kokemus saisi jatkoa maaliskuussa 2000. Joka tapauksessa, en tuntenut olevani makuuasennossa, vaan tasapainoisessa pystyasennossa.
16
Tämä ei ollut yksinkertainen toteamus vaan olin kahtena erillisenä puolena, joiden toimintaa kykenin havainnoimaan
17
Tämä, että en nostanut sitä kiveä mukaani, jäi harmittamaan minua. En kuitenkaan kehdannut palata takaisin etsimään sitä.
18
Tarkoitan tällä miten voi yhtäaikaa seurata elokuvan tarinaa uppoutuen siihen, ajatella miten se on tehty, miten jokainen tekoon osallistunut on tehnyt osansa, millä tavalla se mahdollisesti peilaa aikaansa…
